lauantai 5. maaliskuuta 2016

Kolikon molemmat puolet



Kukkivat puut ja ihana kevät - ja tällaisia kuvia on ihana ottaa ja laittaa blogiin. Jo jonkin aikaa olen kuitenkin pohtinut, voisinko yhden postauksen verran jakaa myös niitä juttuja, joita yleensä visusti rajataan kivoista valokuvista pois. Kuten vaikka alapuolella, meidän rappukäytävän kulmaus ulko-oven vieressä.




Olemme asuneet tässä kämpässä nyt reilun vuoden. Meillä meni ehkä pari kuukautta huomata, ettei täällä muuten siivota rappukäytäviä - kun ei ole talonyhtiötä, ei ole ketään joka maksaisi siivouksesta, eikä kukaan asukkaista katso asiakseen uhrata omaa aikaansa tai imuriaan yhteiseksi hyväksi. Nyt vuoden päivät ihmeteltyämme kokolattiamatolle kasaantuvaa kuraa, koiran karvaa, hiekkaa, etanoita ja lehtiä, muistelemme kaiholla kiiltäviä ja vahattuja Lappeenrannan kodin käytäviä ja lasiovea, jonka ikkunat pestiin ainakin kerran viikossa. Enkä halua yhtään enempää tutkia tai ajatella ketkä noita seittejä väsäävät kaikkiin nurkkiin - "älkää koskeko mihinkään" on tuttu mantra jota hoen lapsille kun käytävässä liikumme.



Eikä tarvitse sen kummemmin miettiä miksei täällä lapset leiki talojen pihoillakaan. 


Okei, vedetään henkeä. Kukkia.





Seuraava paikka joka samanaikaisesti meitä kiehtoo ja ihmetyttää, on tontti asuintaloamme vastapäätä. Siitä on selvästi purettu jotain. Mutta täällä tyyliin tuntuu kuuluvan, että se mitä ei ole ihan pakko purkaa, jätetään paikoilleen. Kuten vaikka tämä tiilinen ympärysmuuri ja portit. Monesti näkeekin taloja, joissa kiviaidat ovat selvästi aivan eri vuosikertaa kuin talo itsessään - voisin melkein veikata, että kun tämäkin tontti joskus otetaan taas uuteen käyttöön, ainakin osa näistä aidoista saa jäädä paikoilleen. Tavallaan ihan kiva, verratuna suomalaiseen "kaikki vanha pois ja uutta tilalle" -tyyliin.










Nämäkin kaksi alla olevaa kuvaa ovat meidän naapurustosta. Olisikohan nämä vihreät ikivanhoilla ruosteisilla munalukoilla suljetut kopit vanhoja autotalleja? Juuri koskaan täällä ei kukaan käy, kesällä sammaleisesta maasta kasvaa pitkää heinää. Ihan vähän kiinnostaisi päästä kurkkaamaan sisälle tai kuulla, milloin ja mitä tarkotusta varten nämä on rakennettu - ja ovatko ne vielä käytössä.





Yleensä keskiviikon "binipäivä" eli aamu, jolloin kierrätys- ja roskalaatikot raijataan kadunlaitaan tyhjennystä odottamaan toimii täällä yllättävän kivasti. Paitsi tässä yhdessä kerrostalossa, jossa on ollut binipäivä ainakin tämän viimeisen vuoden verran - laatikot on täytetty väärin, saateella ne täyttyvät vedellä ja kovalla tuulella pyörivät pitkin katuja singoten sisältönsä pitkin maita ja mantuja. Kesällä haju on vähintäänkin mielenkiintoinen. Edes binimiehet eivät tohdi näihin koskea - mutta... ketkäs sitten? Vastausta odotellessa.





Lumikelloja.


Itseasiassa, ihan vasta tänne muuttaneina vähän nyrpistelimme nenää kun näimme roskia pitkin poikin kadunvarsien pensaikkoja ajatellen ihmisten olevan piittaamattomia. Ja sitten tuli se ensimmäinen talvimyrsky ja katsoimme ihmeissämme kun roskalaatikko viiletti ikkunan ohitse katua pitkin sellaista kyytiä, ettei meitä enää yhtään ihmetyttänyt mistä roskat olivat ilmestyneet. Ja tänä keväänä ymmärsimme myös sen, mistä muovin riekaleet ovat joutuneet joen varren puiden oksille - talvitulvistapa tietenkin.






Broom-pensaat kukassa.





Ja tämä. Kuva on epäselvä, mutta niin on todellisuuskin. Neljän rivitalon välillä on tyhjää asvaltoitua tonttia hyvän kokoisen parkkipaikan verran. Mutta reilun vuoden verran paikka on ollut aidattuna näillä korkeilla metalliaidoilla, joita skotit vaikuttavat rakastavan ja virittelevän milloin mihinkin. Tämä giffi tiivistää aika hyvin meidän ajatukset tästä, kuten aika monesta muustakin tässä postauksessa mainitusta seikasta:


4 kommenttia:

  1. Näihin katukuvan epäloogisuuksiin tulee jotenkin kiinnitettyä ihan eri tavalla huomiota ulkomailla kuin Suomessa, vaikka kyllähän niitä täältäkin jonkin verran luulisi löytyvän. Tosi epäsiistin näköistä oli myös Saksassa vaihtoyliopiston kampuksella, missä myös asuin. Tuli sitten kuvattua vähän enemmän niitä kukkia kuin töhrittyjä seiniä, ja griffin mukaiset ajatukset kävi itselläkin aika usein mielessä. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta - ja nyt tulee ajateltua, että jatkossa tulee Suomessakin katsottua tarkemmin ympärilleen. Eikä nää jutut ehkä paikallisia ihmetytä kun se on niin osa arkea. Ehkä niitä ihmetyttäis ja tuskattuttais suomalaiset roskiskatokset ja pedanttisuus siinä ettei mitään vanhaa ja ylimääräistä vahingossakaan jätetä katukuvaan :)

      Poista
  2. Tää oli loistava postaus! Siis siinä mielessä, että nyt alkoi itsekin katsella ympärilleen vähän sillä silmällä, että mitäs tässä nyt oikeestaan mättää. Yllättävän usein tulee ihan automaattisesti rajattua ajatuksista ja näkökentästä - puhumattakaan sitten kameran ruudulta - ne rumat ja negatiiviset asiat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sehän on meille elinehto, että sopeudutaan, eivätkä nämäkään postauksessa mainitut asiat enää meitä sillä tavalla häiritse kun vastamuuttaneina. Silmä tottuu - vähän sama kun muuttaa uuteen kämppään, kaikki pinttyneet tahrat ärsyttää, mutta kohta ne jo unohtaa. Mutta kyllä tällaiset pienetkin jutut jotain kertoo ihmisistä, kulttuurista ja asenteista, etenkin jos paikallisten mielestä nää on ihan ok eikä olla ajateltukaan että asiat voisivat olla toisin.

      Poista

On ilo kuulla sinusta!