Me ei todellakaan juuri askarrella kotona, mutta Luka tykkää kyllä piirtää ja värittää. Näimpä saimme aikaiseksi pienellä leikkaa-liimaa-askartele -operaatiolla lahjakassit kavereille. Vasta valmiita tekeleitä katsellessani tulin miettineeksi olisiko Skotlannin lippu ollut ehkä himppusen ajankohtaisempi. Mutta näillä mentiin! Sisälle pusseihin sujautettiin pienet leimasimet, vähän namia ja Lukan piirtämä kiitoskortti, jonka toiselle puolelle kirjoitin Lukan skypetunnuksen ja sähköpostin. Ehkä näin nykyaikana kaverisuhteen voi säilyttää meren yli, jos kavereiden vanhemmat sallivat jälkikasvunsa netin ääreen silloin tällöin.
Juhlissa tarjottiin ranskalaisia ja nakkeja, pannaria, kääretorttua, popkornia ja tietysti Englannin lakuja.
Kutsuissa olin maininnut lyhyesti että Luka on perheineen muuttamassa Skotlantiin ja toivoo ystäviltä piirrustuksia mukaan otettaviksi muistoiksi. Kasasin piirustuksista kartonkikansien väliin pienen kirjasen jonka pienet taiteilijat vielä signeerasivat. Tämä otetaan mukaan matkaan!
Muutosta kuullessaan vastaus sekä Lukan kavereilta, näiden vanhemmilta ja sekä eskarin että päiväkodin henkilökunnalta on ollut sama: "Höh". Leon on vasta nyt syksyllä aloittanut päivähoidon ja sopeutunut hyvin omaan pienten ryhmäänsä. Luka taas joutui vaihtamaan hoitopaikkaa eskarin aloittamisen myötä ja on vasta saanut monia uusia kavereita. Höh, että pitää nyt tässä kohtaa lähteä, on ollut kivat yhteiset leikit, reippaat pojat ja kaikki on mennyt kivasti.
Mutta sitten taas, Lukan kanssa jutellessa olen kääntänyt asian toisin päin. Samalla tavalla kun häntä jännitti eskarin aloittaminen ja hän mietti saako kavereita ja mitä siellä oikein tehdään - samankaltaiset jutut ovat edessä Skotlannissa kun Luka menee kouluun. Ja ihan yhtä kivasti kuin nyt on tämäkin syksy mennyt, ihan samalla tavalla sieltä tulee löytymään ne onnistumisen kokemukset ja uudet kaverit - tähän olen päättänyt uskoa vaikka itseäkin äitinä jännittää ja mietityttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!