Pääsiäisloman päätteeksi päätimme käydä viimeinkin tutustumassa naapuruston keilahalliin. Se on meiltä korttelin päässä, mutta tähän mennessä olimme vain tyytyneet kävelemään siitä ohi ja kuuntelemaan Lukan kysymyksiä siitä, milloin sinne pääsee käymään. No nyt se päivä koitti.
Luka pääsi tuhlaamaan viikkorahakolikoitaan pelikoneisiin (£1 per peli) ja Leon oli ihan fiiliksissä päästessään oikean näköisen moottoripyörän selkään, vaikkei peliä hänelle pyörimään laitettukaan. Täällä ei ilmeisesti ole ainakaan yhtä tiukkoja rahapelisäännöksiä kuin Suomessa, koska siellä oli hedelmäpelit ja muut näiden seassa ja yhden pelin edessä oli jopa pieni jakkara, jotta lapset (ei meidän) ylettivät painelemaan nappeja.
Yksi kierros keilausta maksoi £10, eikä keilauskenkiä ollut tarjolla. Täällä ei muuten vaihdeta kenkiä myöskään koulun liikuntatunnille (vaikka koulun ohjeistuksen mukaan ne kuuluvat jumppakassin varusteisiin), eikä tanssitunnille jolla Luka käy yläkoulun jumppasalissa. Voitte kuvitella miltä vaalea puulattia näyttää kun sillä on juostu mustapohjaisilla ulkokengillä.
Lapsia varten keilaradoilla oli rännikaiteet, kevyempiä keilapalloja ja tuollainen rautainen häkkyrä, josta Lukakin sai työnnettyä pallon radalle ongelmitta ja onnistumisen riemu oli taattu.
Näiden lisäksi tarjolla oli pieni ravintola burgereineen ja baari bilispöytineen. Koko paikka oli todella perheystävällinen ja sen tyyppinen paikka jonne on helppo tulla pelaamaan vaikka vain yksi kerros (kuten me teimme tänään) tai vaikka viettämään iltaa vähän pidemmänkin kaavan mukaan - etenkin kun se on melkein tässä naapurissa. Minäkin löysin viimein kauan etsimäni pirtelön (tai ennemminkin se oli kaakaoinen jäähilejuoma), ja näin läheltä kotia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!