Pari kuvaa nappasin myös kotimatkalta. Alan jo tottua tähän paikalliseen arkkitehtuuriin - kyllä täältäkin löytyy rumia elementtitaloja (kuten meidän kotitalo), mutta sitten taas on paljon näitä nukkekotimaisia naapurustojakin. Jostain syystä olen kuitenkin alkanut ajattelemaan talojen ulkonäön lisäksi enemmän lämmöneristystä. Valtaisat ikkunat aiheuttavat vilunväristyksiä, vaikka niitä vain katselisi ulkopuolelta.
 |
Minun silmään bussipysäkit ovat täällä "väärin päin" - mutta eipä tule sadekelillä ohi ajavan auton heittämät kurat pysäkillä odottelijan lahkeille.
Keltaiset ruudut autotiellä tarkoittaa, ettei sen alueelle saa jäädä tientukkeeksi - jos risteystä lähtee ylittämään, on ensin katsottava että tie on edessä vapaa, että mahtuu autoineen kokonaan ruudukosta ulos. Kuulostaa kätevältä.
Ja kotona odotti taas ihana kamala essee, joka on kiivennyt jo seinälle. Luokkamme FB-ryhmässä lähes kaikki meistä ovat jo avautuneet siitä miten ärsyttävä, vaikea ja käsittämätönt tämänkertainen essee on, mikä lohduttaa, kun tietää ettei ole ainoa josta tuntuu että hakkaa päätään seinään. Otin järeät aseet (sakset ja teipin) käyttöön ja sain ehkä saksittua rakenteen uuteen (loogisempaan) uskoon. Tällä viikolla sain palautteen aiemmasta, kehityspsykologian esseestä - se meni paremmin kuin ikinä olisin uskaltanut odottaa. Tästä onnistumisen kokemuksesta ammennan nyt voimaa tämän kertaiseen raapustamiseen, vaikka rehellisesti tuntuu, että tällä kertaa riittää kun vain pääsee läpi ja voi alkaa keskittymään ensi viikolla alkavaan seuraavaan ja kevään viimeiseen opintomoduuliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!