A night out

Yhdeksän sateettoman päivän jälkeen taivas on jälleen harmaa.

Tänään olin reipas ja lähdin ihan vapaapäivänä yliopiston kirjastoon naputtelemaan viimeiset paikkailut esseeseeni. Nyt se on tehty, hurraa. No, en olisi muuten vaivautunut koululle asti, mutta olin ostanut itselleni lipun koulun taidekeskuksella näytettyyn And the Beat Goes On -musikaaliin.

Himppusen harmittaa että täällä ollessani olen missannut jo Sound of Musicin Glasgowssa, Jesus Christ Superstarin Edinburghissa ja tänä viikonloppuna väliin jää myös Theory of a Deadmanin keikka Glasgowssa - kaikki ihan vain siitä syystä etten ole tiennyt niistä ajoissa tai kuten viimeisimmässä, minulla ei ole kaveria jonka kanssa mennä (enkä todellakaan lähde yksinäni pyörimään iltamyöhällä Glasgowiin). Enikeis - kun näin tämän Sonny & Cher -teemaisen musikaalin mainoksen koulun seinällä jokunen viikko sitten, päätin kerrankin tarttua tilaisuuteen (ja opiskelijana pääsin sisään viidellä punnalla, jei.)

Joistakin on ehkä outoa tai kiusallista käydä yksinään leffassa tai teatterissa, mutta minä oikeastaan tykkään siitä. Tämän musikaalin tarina 70-luvun asujen ja ikivihreiden hittiten ihastelun lisäksi naurettava ja itkettävä ja sali oli melkein täynnä. Pidin siitä miten hahmojen skotlantilaisuus oli kirjoitettu juoneen sisään (tarina sijoittuu Yhdysvaltoihin) ja oli itse asiassa hauska seurata miten päähenkilöt Lily ja Peter - pitkän linjan Sonny ja Cher -fanit - sujahtivat lennossa idoliensa saappaisiin (konkreettisestikin) ja akstentit vaihtuivat jo tutuksi käyneestä skotista laveaksi jenkiksi. The Guardianin kriitikko ei ole kovasti tätä teosta arvostanut (kaksi tähteä viidestä), mutta mikä häntä oli juonessa hämmentänyt, minua kiehtoi. Kaikkia ei voi miellyttää. Ja myönnän että oma arvioni on värittynyt sillä, miten paljon olen fanittanut Cheriä siitä asti kun olin 10-vuotias.

Lisäksi sain pari iltaista kuvaa yliopistolta ja vanhasta sillasta. Koko illan on tullut kevyttä kesäsadetta, ja ilma on täysin tyyni. Kotiin päin bussipysäkiltä kävellessä yhdeksän aikaan ilmassa leijui märän lämpimän asfaltin tuoksu, enkä talven jäljiltä ollut muistanutkaan miten kesältä se tuoksuu. Jokikin oli peilityyni, kun sadepisarat siihen ropisivat. Pieniä juttuja, tärkeä huomata niitä aina välillä. Hyvää viikonloppua!