Rokotusrumba

Aivokalvontulehdusrokotusten metsästäminen Skotlannissa EU-kansalaisena on osoittautunut monimutkaisemmaksi kuin olisin etukäteen olettanut. Tiedän, että tämä rokotus kuuluu täällä rokotusohjelmaan ja koska maassa maan tavalla - toivoin lasten saavan sen. Itse en ole riskiryhmässä, eikä minun olisi pakko rokotusta ottaa, mutta koska tulen olemaan pitkiä aikoja työharjoittelussa haavoittuvien ihmisryhmien kanssa, halusin sen myös itselleni.

Terveyskeskuksemme viehättävä odotushuone

Kävin aika tarkalleen kuukausi sitten lääkärin vastaanotolla omalla terveysasemallamme ja kysyin, voimmeko suomalaisina saada rokotukset, kun niitä ei meillä ole, koska ne eivät kuulu Suomessa rokotusohjelmaan. Tällöin Luka aloitteli koulua ja minä opintoja - toivoin että asia saataisiin kuntoon pian.

Lääkäri tutkiskeli asiaa ja parin päivän päästä soitti kertoakseen, että lapset saavat rokotukset kunhan varaan heille ajan hoitajalle (practical nurse), samalla olisi hyvä tsekata mitä rokotuksia lapsilla onkaan ja puuttuuko jotain muuta, mitä täällä yleensä pistellään. Kiikutin rokotustodistukset hoitajalle ja tällä viikolla asia sitten saatiin vihdoin hoitoon ja lapset rokotettua - aivokalvontulehdus C-rokote oli ainoa mikä lapsilta puuttui NHS:n suosittelemista.

Reipas rokotettu

Mitä minuun tulee, en ole oikeutettu ilmaiseen rokotukseen jonka yliopisto tarjoaa alle 25-vuotiaille, myös ulkomaalaisille opiskelijoille. Ikäni puolesta en ole oikeutettu myöskään julkisen terveydenhuollon rokotuksiin, koska paikalliset saavat ne lapsina ja, no, olen yläikäinen. Lääkäri kirjoitti minulle yksityisen reseptin (private prescription) aivokalvontulehdus C-rokotteeseen. Maksoin tästä paperista 25 puntaa. Sitten lähdin kiertämään apteekkeja. Käytyäni kahdessa ja soitettuani kolmanteen viimein uskoin, että tätä nimenomaista rokotusta ei yksinkertaisesti voi edes tilata apteekkiin ja ostaa itselleen, koska kaikki kulkee NHS:n kautta suoraan klinikoille ja pistetään rokotusohjelman mukaisesti.

Ylipäätään olen saanut ristiriitaista tietoa koko rokotuksesta. Terveydenhoitohenkilökunta on ollut yllättynyttä joka paikassa ("Mitä, eikö se pistetä kaikille, myös Suomessa?") Mutta sitten taas sitä ei pidetä ilmeisesti välttämättömänä, sillä minulta on aina kysytty vain että onhan minulla hepatiitti b -rokotus, jos meinaan sosiaalityötä tehdä ("Mitä, otit hepatiitti b -rokotuksen käydessäsi Afrikassa, mutta et aivokalvotulehdusta vastaan?").

Viikon kuluttua siitä kun olin vienyt reseptin takaisin terveyskeskukseen ja ystävällisin sanankääntein toivonut että saisin uuden (toimivan) reseptin ilman uutta £25 maksua terveyskeskuksen hoitaja soitti. Selviteltyään asiaa (koko viikon) eri tahoilta, oli todettava ettei C-rokotetta todellakaan saada mistään tähän hätään, mutta sen sijaan lääkäri pystyy kirjoittamaan ns. matkarokotuksen, jossa on yhdistelmänä A-, C-, W- ja Y-aivokalvontulehdusrokotteet (sama annetaan Suomessa varusmiehille). Varovasti hoitaja kertoi, että en suinkaan joutuisi enää maksamaan reseptistä uudelleen, mutta apteekki tulisi veloittamaan rokotteesta noin £30-40. Ehkä ilmaisiin reseptilääkkeisiin tottunut paikallinen olisi tästä tuohtunut, mutta minun mielestäni se on ihan kohtuullinen hinta - rokote on voimassa viisi vuotta, joten kerta todennäköisesti riittää minulle.

Nyt rokote on jääkaapissa ja odottelen pistosaikaa - eihän asian selvittäminen vaatinutkaan kuin lääkärin tapaamisen, käynnin kolme kertaa terveyskeskuksen neuvonnassa, kahden hoitsun tapaamisen ja kaksi puhelua - pois lukien apteekkikierrokset.