sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Sunnuntaikävelyllä Cambuskennethissä

Jos nyt kuukauden perusteella voi sanoa, sunnuntaikävelyistä on tullut meille vähän jo perinne. Jostain syystä sunnuntaisin on myös melkein aina paistanut aurinko. Tällä kertaa lähdimme toispuol Forth-jokkee, kurkkaamaan naapurikaupunginosaa, Cambuskennethiä.


Tässä pieni sutaisu meidän naapurustosta, joka alkaa olla meille jo aika tuttu. Lähin kunnon ruokakauppa on junaradan toisella puolella, mutta Riversidessa kulkee jopa yksi bussilinja, meillä on koulun lisäksi hammaslääkäriasema, polkupyöräkauppa, eläinlääkäri ja kaksi pientä elintarvikekiskaa, joissa voi myös ladata sähkötikkua.



Poikkesimme taas puistossa. Leon oppi kiipeämään sinne tikkaita pitkin. En ole vielä tähän asti nähnyt ketään muita tässä puistossa, mutta meidän pojat ovat ihan innoissaan isosta nurmikosta jolla juosta, ja uudenlaisista leikkijutuista. Meidän kodin pihalla ei oikeastaan edes ole mitään pihaa, enkä muuten ole nähnyt leikkipaikkoja muidenkaan talojen pihoilla. Tämä puisto on ihan siisti ja vaikuttaa siltä että paikallinen nuoriso remuaa jossain muualla kuin siellä.






Cambuskenneth, se pari korttelia mitä sitä tutkittiin tänään, näytti ihan nukketalonaapurustolta. Talot olivat matalia ja ehkä niitä voisi enemmän kutsua mökeiksi, kivisiä, pieniä ja vierivieressä. Ensimmäinen punainen puhelinkoppi myös bongattu. Yksi mahdollisesti hyvänoloinen pubi myös löydetty, käydään joskus myöhemmin sen ruokatarjontaa ehkä kokeilemassa.





Tämä oli se mikä minua veti joen toiselle puolelle, Cambuskenneth Abbey. Rakennettu 1140 luvulla, jonkinlainen luostari ymmärtääkseni. Ihan vertailun vuoksi tsekkasimme Wikipediasta - Turun linnaa on alettu rakentaa 1200-luvun lopussa ja Olavinlinnaa 1400-luvulla. Ja tämä ei ole mikään linna, vaan ihan vain luostari. No joo. Suomeen tehtiin vasta ristiretkikin 1100-luvulla (Lalli ja piispa jne). Tätä tulemme tutkimaan myös toisen kerran kun se taas avautuu kevään myötä yleisölle (ilmainen sisäänpääsy).


En edelleenkään ole päässyt yli (heh heh) näistä vuorista. Vau. Koskahan pääsisi kiipeämään?



Kotimatkalla nappasin pari kuvaa Lukan koulun pihalta. Karua? Ehkä vähän, mutta lapset viihtyvät, juoksevat ja leikkivät. Koulun koko tontti on aidattu jykevällä muurilla ja metalliaidalla, joiden sisäpuolelle autoilla ei pääse. Joka puolella on varoituskyltit CCTV-valvonnasta (turvakamerat). Koulun kaikki ovet ovat lukossa koulupäivisin siten, että jos oppilas myöhästyy vaikka 5 minuuttia ja opettaja on käynyt jo keräämässä oman ryhmänsä ulko-ovelta kellojen soitua, pitää lapsen ilmoittautua kanslistille, joka järjestää aikuisen saattamaan lapsen omaan luokkaansa. Mahtaa motivoida ajoissa saapumista.


Loppuun vielä jaettava pari liikennemerkkiä tästä kotikadulta. Näyttääkö vain minusta, vai juokseeko nuo lapset tuossa merkissä? Täällä ei muuten ole suojateitä muualla kuin pääkaduilla, joten oikeastaan merkki on ihan realistinen. Juostava välillä on, jos meinaa päästä yli.


Tässä merkissä setä nostaa isoa sateenvarjoa. Ei kun.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

On ilo kuulla sinusta!