Muuton lähestyessä on hyvä saattaa loppuun pikku projekteja, joiden deadline on aiemmin ollut "sit joskus". Yht äkkiä onkin tarve virkata loppuun toissatalvena kesken jäänyt kaulahuivi, tehdä valmiiksi vuoden keskeneräisenä seissyt mosaiikkitaulu, teippailla kasaan revenneitä lastenkirjoja ja testailla talteen poimittuja eksoottisia reseptejä.
Isoin keskeneräinen proggis meillä on ollut Titanicin pienoismalli, hankittu ehkä silloin kun Luka oli vuoden ikäinen. Se on kulkenut muutossa mukana kolmessa kämpässä lähes koskemattomana, aina on ollut sata hyvää syytä miksei sitä juuri nyt oteta esiin ja levitetä sen kaikkia ties miten montaa sataa osaa ja myrkkymaaleja, pensseleitä ja tärpättiä kissan ja lasten
imeskeltäviksi ihmeteltäväksi. Mutta nyt tarvittiin vaan yksi hyvä syy sen kasaamiseen - mukaan sitä ei oteta, ja jos se jää laatikossa jonnekin varastoon, se on siinä laatikossa vielä 10 vuoden päästäkin meidät tuntien.
Ohjeen mukaan ollaan menossa kohdassa 8/60. Ihan hyvin tässä ehtii, eihän tätä ole vasta kuin kaksi viikkoa värkätty! Kuvasta huomaa ettei me tätä tehdä ihan kieli keskellä suuta, mutta pääasia että on tekemisen meininki ja lopputulos ehkä muistuttaa laivaa. Se jää nähtäväksi.
Tällainen pikku aktiviteetti auttaa myös hetkiseksi kerrallaan unohtamaan sen, että kämppä on edelleen myymättä, yliopisto ei ole edelleenkään lähettänyt varmistuskirjettä, eikä mikään muukaan muuttoon liittyvä asia ole edennyt mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On ilo kuulla sinusta!