Lentovalmistelut kissan kanssa

Muutosta kun päätettiin, yksi oli selvää: me kaikki lähdetään. Mukaan pakattaisiin siis myös 6-vuotias kotikissamme Dali, joka ei ennen tätä muuttohässäkkää ollut nähnyt mitään eläinlääkärin vastaanottoa eksoottisempaa. No, nyt tuntuu että kissasta on tavallaan kouliintunut jo matkailijakonkari - asuntonäyttöihin evakkoon lähdettäessä kisu on pakattu kuljetushäkkiin ja hän on viettänyt aikaa häkissänsä tämän syksyn aikana mm. kavereitten ulkorappusella, tuttujen verannalla ja Prisman parkkihallissa.

Kun lähdin selvittämään mitä lemmikin kanssa matkustettaessa pitää huomioida, tärkein lähteeni oli Brittein hallituksen sivut, jossa on oikeastaan kaikki oleellinen auki kirjoitettuna. Tärkeimmät jutut hoidettiin kesällä:

• mikrosiru
• rokotukset (kolmoisrokotus + raivotauti)
• lemmikkieläinpassi

Näiden hommaamiseen kului eläinlääkärissä noin 15 minuuttia ja noin 130 euroa kaikkinensa. 

Seuraavaksi Britit muistuttavat, että lemmikki on kuljetettava turvallisessa kuljetushäkissä ja sen kanssa on käytettävä tiettyjä lentoreittejä. Suomesta lentelee ainakin KLM ja tätä lentoyhtiötä me olemme päättäneet käyttää kissan kanssa. Totta puhuen en ole vielä ihan kympillä perehtynyt tähän varsinaiseen lentoon ja sen järjestelyyn. Sekalaisen googlailun jälkeen olen kuitenkin siinä ymmärryksessä että 

1. Brittein saarille lemmikin on aina kuljettava rahtina ruumassa IATA-hyväksytyssä kuljetushäkissä.

2. Lemmikkejä hyväksytään lennoille vain pari per lento, joten liput on varattava ajoissa.

3. Helsingistä ei taida päästä lemmikin kanssa suoraan Skotlantiin cargo-lemmikin kanssa, vaan pitää käydä Heathrown kautta (ja välilasku Amsterdamissa todennäköisesti). 

Kuljetushäkki - check, se saapui tällä viikolla. Mikä sen erottaa tavallisesta kuljetushäkistä jolla kissaa on tähän asti roudattu kotiseutumatkoille? Se on vähän reilumman kokoinen (kissa mahtuu istumaan ilman että korvat osuu kattoon), sen ovessa on lukko, siinä on vesikuppi ja ylä- ja alakannet kiinnitetään toisiinsa metallipulteilla, ei muoviklipseillä.

Kuljetuslaatikon pahvilaatikosta lapset saivat oman kuljetuslaatikon. "Hyvästi Suomi!" kuului leikeistä. 

Dali ei ole koskaan kunnolla tottunut matkailuun ja kuljetushäkki on sille jo ajatuksena kauhistus. Tämä uusi komistus kun kaivettiin laatikostaan ja ystävällisesti yritin heitä esitellä toisilleen, kissa luikki häntä pitkällä selkä matalalla vähin äänin piiloon. Laitoin häkkiin sen raksukulhon ja jätin häkin avoinaisena rauhalliseen paikkaan. Kolmesti olen nähnyt/kuullut sen nyt vuorokauden aikana käyneen siellä raksuttelemassa. Päätin yrittää yhteiskuvaa. Istuin kännykän kanssa sopivan matkan päässä häkistä. "Daalii, kiskiskis" - kissa tuli olkkarin ovelle kurkkaamaan, mutta aavisti vaaran. Häntä vilahti, ja tässä on kuva jonka sain kun hänet löysin: neito istuu makkarin vaatekaapin pimeimmässä kolossa:

Positiiviseen vahvistamiseen tarvitaan siis enemmän aikaa kuin vuorokausi - ylläri. Ainakin nyt tämän viikonlopun asuntonäyttöön kissa pakataan vanhaan kuljetuslaatikkoon ja vain toivotaan että tästä uudesta tulisi kammotuksen sijasta hänelle mukava rauhallinen paikka jossa voi käydä välillä mussuttamassa raksuja.

Sitten onkin enää pari juttua listalla:

Lippujen varaus - soitan lentoyhtiöön heti kun olemme palanneet Skoteista marraskuun lopussa ja meidän on lyötävä lukkoon muuttopäivä.

Lentoreitti - voi ah-dis-tus. Niin monta kysymystä ja huolta. Kolme lentoa kissalle joka ei ole koskaan lentänyt (Hki - Amsterdam - Heathrow - Glasgow/Edinburgh??) Mites lentojen väliset ajat? Miten se reppana pärjää rahtina??? 

Jos sitä alkais sitten samalla googlailemaan jo skottilaista kissaterapeuttia, se voi tulla tarpeeseen kun kaavitaan hermoraunio kisu häkkinsä pohjalta Stirlingissä.