keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Päivä kanssani - Stirling edition

Facebookin ulkosuomalaisten bloggaajien ryhmässä on kiertänyt jo jonkin aikaa Päivä kanssani -haaste, johon ovat tarttuneet matkabloggaajat ja ulkosuomalaiset mm. Bilbaossa, San Diegossa, Barcelonassa ja Kööpenhaminassa. Muistin näitä lukiessani Saanan kuva tunnissa -postauksen Brightonista ja ajattelin että kyllähän yksi pieni postaus Stirlingistä mahtuu näiden sekaan.

Tässä kuvia ja tunnelmia tavalliselta keskiviikolta, 30.9.2015.

7:15



Herätyskelloni soi, ja olohuoneen ikkunasta näytti Silent Hilliltä. Kuva itseasiassa maanantaiaamulta, mutta yhtä vaikea oli Lukan koulua erottaa sumusta tänäkin aamuna, vaikka se näkyy meidän ikkunasta ja on vain kiven heiton päässä heti tuon suuren puun takana. Kodissa leijui ihana lämpimän jauhelihakeiton tuoksu ja vielä kuuma kattila löytyi liedeltä jäähtymästä - Kai oli valvonut yön valmistautuen seuraavan yön työvuoroon, ja laittanut loppuviikon ruuat valmiiksi. Väsytti ja tuntui, etten ollut oikeastaan nukkunut yhtään neljän jälkeen kun stressaavat ajatukset työharjoittelun kulusta pyörivät päässä.


8:15



Aamupalaksi mikrokaurapuuroa ja banaania. Evääksi töihin lisää kaurapuuroa ja myslipatukka. Kannan myöskin veden mukana kotoa, koska työpaikan vesiputket eivät kuulemma ole ihan juontikunnossa. Luka syö koulussa ilmaisen lounaan, mutta ottaa välipalaksi mukaan omenaa ja patukan. Herätin Kain juuri ennen kuin lähdin kotoa kohti bussipysäkkiä, ja Kai lähti viemään Lukaa kouluun.


9:15



Istuin bussissa matkalla Falkirkiin. Sumu leijui sitkeänä maassa aina melkein perille asti. Korvanapeista kuuntelin Rammsteinia, se sopi aamun ankeaan olotilaan. Täällä on kuitenkin hankala olla julkisesti pahalla päällä, kun kaikki hymyilevät ja tervehtivät iloisesti, ja hyväntuulisuus tarttuu väistämättä. Omissa murheissa märehtiminen saa aikaan oudon syyllisen olotilan, jota en ole koskaan tuntenut Suomessa, missä useimpien (minunkin) perusilme on tasaisen harmaa. Myös lampaiden bongaus pellolta piristi mieltä, kuten aina.


10:15



Toimistolla. Työkaverien lämpimät how are you't ja tarjottu kuppi kuumaa teetä hälvensivät loputkin tummat pilvet mielestäni ja jaksoin naputella harjoittelutehtävää sellaisella innolla, ettei enempää kuvia työpäivästä kannattanut ottaakaan, koska ne olisivat kaikki samanlaisia. Yhden tehtävän voi nyt suurinpiirtein vetää listalta yli, jes!


16:15



Sain melkein juosta bussille, mutta fiilis oli katossa. Olin juuri ennen työpäivän päättymistä ylittänyt itseni, tarttunut puhelimeen ja soittanut uudelle asiakkaalle. Olin vähän kammonnut koko puhelua - omia asioita hoitaessani puhelimessa on helppo vetää esiin ulkomaalaiskortti ja sönköttää välillä mitä sattuu, mutta nyt puhuin advocacy-järjestön edustajana, eikä silloin voi mennä sormi suuhun. Puhelu meni täysin yli odotusteni, ymmärsin kaiken mitä sanottiin ja neuvottelimme molemmille sopivan ajankohdan tapaamiselle. Suurin huoleni on ollut, että työharjoitteluni on tähän mennessä mennyt vähän liiankin kevyesti, ja olen pelännyt ettei tekemäni työ riitä täyttämään yliopiston tiukkoja kriteereitä. Nyt pääsen kuitenkin tositoimiin tämän asiakkaan kanssa ja pian ensimmäiselle itsenäiselle kotikäynnille. Eiköhän ne kriteeritkin pikkuhiljaa sitä myöten täyty.


17:15



Kotona ja kauhea nälkä. Pääsin maistamaan Kain viimeyön kokkailuja ja kertomaan hänelle onnistuneesta päivästäni. Ehdimme vaihtaa kuulumisia lyhyesti, ennen kuin Kai lähti ajelemaan kohti työpaikkaa ja yövuoroa.


18:15


Valmistauduimme lähtemään Lukan koululle vanhempainvarttiin. 


19:15



Vanhempainvartti vietetty ja lapset iltapalalla. Pieni hetki lueskella blogeja ja päivän uutisotsikoita. Opettaja kertoi, että Luka on edistynyt koulussa huimaa tahtia, hänet on siirretty lukemisessa seuraavaan, eli keskitason taitoryhmään, ja oikeinkirjoituksessa hän on samalla viivalla luokan huippujen kanssa. Matematiikassa Luka pärjää mutta ei loista, minkä osaltaan varmasti selittää matikkasanaston vieraus (olisin voinut itsekin vannoa vielä pari viikkoa sitten että subtract-sanassa on toinenkin s-kirjain...).


20:15



Iltasaduksi Leonille kirjastosta lainattu A braw Scots story for bairns ja Lukalle Harry Potteria suomeksi. Ensimmäinen Potter-kirja onkin ihan lopuillaan ja seuraavana lukulistalla on Charlie and the Chocolate Factory alkuperäiskielellä. Saa nähdä mitä sen tavaamisesta tulee ja kummalla menee enemmän kieli solmuun, Lukalla vai äidillä.

Lopun iltaa nautinkin hiljaisuudesta, omasta seurastani ja Stephen Hawking's Universe -dokkarisarjasta Netflixissä. Mikään ei tuo unta paremmin kuin rauhallisella äänellä selostetut avaruuden pimeydessä kieppuvat galaksit ja tähtikuviot - olen pulassa kun sarja loppuu, mitä sitten minulle iltasaduksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

On ilo kuulla sinusta!