tiistai 12. huhtikuuta 2016

Bo'ness Railway

Tänään lähdetiin sateesta huolimatta tsekkaamaan Bo'nessissa sijaitseva rautatienähtävyys, josta olin tähän mennessä kuullut vain, että se on kiva kohde ja kannattaa käydä tutustumassa.





Bo'ness (tai pidemmin Borrowstounness - alkuperäinen nimi jota kukaan ei käytä) on pikkuinen kylä Forth-joen suulla eli meren lahdessa (Firth of Forth) matkalla meiltä Edinburghiin päin. Teollisuus pitää Bo'nessia pystyssä, sieltä löytyy Skotlannin ainoa öljynjalostamo ja joukko muita Homer Simpsonin työpaikkaa ulkoisesti muistuttavia voimalaitoksia. Meitä kuitenkin kiinnosti tällä kertaa vain rautatiemuseo, jonka totesimme koostuvan kahdesta osuudesta - ratapihan museosta ja höyryjuna-ajelusta.






Juna puksutteli (ihan oikeasti tällä kertaa) hii-ii-taasti ylös meren rannasta ihanien vihreiden rinteiden ja parin solisevan vesiputouksen ohitse ylös niittyjen keskelle, jossa pikkuiset uudet kevätkaritsat kirmailivat. On helppo uskoa että tällä radanpätkällä on kuvattu monen monta leffaa, joissa vanhoja junia ja asemia vilahtelee, kuten vaikka Colin Firthin ja Nicole Kidmanin Railway Man. Alarinteessä vauhti kiihtyi niin että vähän jo hirvitti kun juna kiisi kapeaa korkeaa siltaa pitkin virran yli ja sitten olimmekin jo pääteasemalla.

 



Noin puolen tunnin puksuttelun jälkeen juna pysähtyi seisokkeelle keskelle maaseutua, ja matkustajat tyhjentyivät laiturille seuraamaan kuinka vanha veturi ensin irrotettiin junan edestä, ja sitten ajettiin vähän matkan päähän ja raiteiden vaihdon ja peruuttamisen jälkeen siirrettiin junan taakse paluumatkaa varten.








Bo'nessiin palattuamme löysimme sattumalta aivan liikuttavan sympaattisen teehuoneen, jossa haukkasimme lounasta. Pojat alunperin kinusivat burgereita, mutta vähän yllättäen söivät lautasensa tyhjäksi kotoisan oloisesti valmistetuista lämpimistä juustoleivistä. Ihana paikka - suosittelen!







Junamuseolla oli junia, vaunuja ja nähtävää ja kokeiltavaa - ja onneksi sisätiloissa, koska välittömästi tässä ylläolevan kuvan näpsäistyäni taivas aukesi kunnolla. Asemahallissa oli postivaunu, tavaravaunuja, monen monta veturia ja niin hieno matkustajavaunu, että saatoin kuvitella Hercule Poirotin siemailemaan iltapäiväteetä pitsireunaisten pöytälamppujen ja kukallisten nojatuolien ääreen.




Hauskinta oli bongailla käytöstä poistuneita kylttejä - Stirling, Glasgow, Inverness - hei, me ollaan käyty tuolla! - ja miettiä miten paljon junaskenekin on ehtinyt muuttua viimeisen sadan vuoden aikana.



Taas yksi kohde vedetty yli Skotlanti-bucketlistaltani.

1 kommentti:

On ilo kuulla sinusta!