Vuoden verran siihen meni, mutta nyt huomaamme miten jatkuva englannin kuunteleminen ja puhuminen alkaa vaikuttaa äidinkielen käyttöömme arkipäivän tilanteissa.
Lapsista sen huomaa helpoiten. Olen aiemmin kertonut miten Luka vaihtaa koulujutuista puhuessaan kielen englanniksi. Ja se on mielestäni ihan okei, koska oppimisen kieli on englanti. Edelleen pyrimme kääntämään asioita suomeksi lukuläksyjä tehdessä. Mutta kun koulu on niin paljon muutakin kuin läksyt.
 |
Viime lauantaina meilläkin oli lunta - hetken aikaa. |
Yhtenä päivänä juttelimme jumppalaulusta ("Pää, olkakää, peppu...") jota Lukan luokka oli laulanut koulussa. Englanninkielinen käännös ei ole minulle kovin tuttu, joten kysyin miten englanniksi lauletaan "silmät, korvat ja vatsaa taputa"-kohta, ja Luka vastasi, "En tiiä, kun me ollaan laulettu vaan sitä ekaa... versioo." Verse kääntyi siis versioksi säkeistön sijaan - ja onhan se hankala sana jota harvoin arkikielessä käytetään. 'Ilotulitus' ja 'kurpitsa' kuuluvat myös sanoihin joita on pitänyt viimeaikoina muistutella, ja ettei 'snowman' käänny suoraan lumimieheksi.
Tähän asti kielet ovat myös pysyneet erillään, Luka puhuu lauseen joko kokonaan suomeksi tai englanniksi. Mutta viime viikonloppuna ensimmäisen kerran kuului "Luetaan vielä yksi chapteri!" kun iltasatu päättyi pojan mielestä lyhyeen. Lisäksi huomasin, että 'rangaistus' kuulosti uudelta ja vieraalta, mutta 'punishment' oli tuttu sana.
Tänään Leon puhui ensimmäisen kerran päiväkotikaverille englantia siten, että hoitotädit huomasivat. Kotona juttua tulee jo vaikka kuinka, mutta noin puoli vuotta meni rohkeutta kerätessä ennen kuin hän nyt uskalsi vieraiden kuullen jutella. Leon osaa jo värit, numerot 1-10 (luetella, ei laskea), ja ison osan aakkosista englanniksi, vaikka olemme kotona opetelleet näitä vain suomeksi. Hän tykkää myös laulaa, ja osaa sanat moniin lastenlauluihin, joita hän lauleskelee kotonakin. Vähän omalla tyylillä, mutta kyllä niistä laulun tunnistaa. Monet päivähoidossa opitut fraasit, kuten 'Who's this?', 'See you tomorrow' eivät vielä Leonille aukene kirjaimellisesti, mutta hän toistelee niitä itsenäisesti ja usein aika sopivissa tilanteissa. Leon on myös alusta alkaen sekoittanut kieliä - "Äiti, annatko omenaa, please?"
 |
Kauanodotetut lumileikit! |
Mutta on kieli hapertunut itseltäkin. Huomaan Kain tai Skypessä ystävän kanssa Suomeen jutellessani, etenkin kun innostun tai koitan nopeasti selittää jotain, että kielet menevät sekaisin. Syytän tästä englannin osuvia tapoja sanoa asioita, kuten '
road to recovery', '
beheading' tai mitä näitä nyt on, jotka eivät vain käänny päässä suomeksi niin nopeasti kuin kieli haluaa jatkaa juttua. Meillä onkin arkipäiväistynyt jo väkisin väännetyt termit kuten '
limittää' eli siis rajoittaa, eikä asettaa limittäin ja 'tehdä
efforttia' vaivannäkemisen sijasta. Huomaan myös 'tekeväni' puheluilta ja 'ottavani' suihkuja, ja kerran olen saattanut lipsauttaa ostavani jotain 'kaupassa' eikä kaupasta. Tämä on todella ärsyttävää, koska ennen Suomesta muuttoa vaalin rikasta ja vahvaa kielenkäyttöäni ja ärsyynnyin suuresti jos mainonnassa, blogeissa tai missä vain oikaistiin anglismilla oikea suomenkielinen ilmaus.
Pienellä vaivannäöllä ja miettimisellä suomenkieliset vastineet kuitenkin palaavat yleensä mieleen - paitsi jotkut harvinaiset päätteet. Aivan kokonaan esimerkiksi unohdin miten kuvaisin yhdellä sanalla tietä, jota ei ole valaistu tai organisaatiota jossa ei ole osastoja. Vaikka 'osastoton' tuli sitten hetken miettimisellä mieleen, jouduin tarkistamaan googlesta kumpi on oikein, 'valaitsematon' vai 'valaisematon'.
Kokonaan eri asia ovat tietysti sosiaalialan opintohiin liittyvä ammattitermistö, jota nykyään harvoin yritän edes kääntää suomeksi, koska systeemit ovat vain niin erit. Huomasin, etten enää käännä suomeksi kun suomalainen ystäväni kertoi 'lähikehityksen vyöhykkeestä
' jota oli käsitelty toimintaterapiakoulutuksessa, ja tajusin että tunnen teorian ja termin paremmin nimellä '
zone of proximal development', eikä ollut käynyt mielessäkään että siitä löytyisi matskua myös suomeksi. Myös termit kuten
eligibility criteria, risk assessment ja vaikka nyt se
anti-oppressive practice käyvät minulle järkeen paljon paremmin alkuperisinä, kuin käännöksinä.
Lohdullisinta on ehkä se, kun pääsee juttelemaan toisen ulkomailla pidempään asuneen suomalaisen kanssa, jonka kanssa voi yhteisymmärryksessä hymähtää siinä kohtaa kun kielen päälle tulee ensimmäisenä '
reptiili' kun matelijoista on puhe.