tiistai 5. tammikuuta 2016

Piipahdus Black Islella

"Teidän täytyy käydä katsomassa delfiinejä!" hehkutti kollegani työharjoittelupaikassa, kun kerroin aikeistamme mennä Invernessiin. Hän kertoi käyneensä itse katsomassa miten Moray Firthin merenlahdessa pullonokkadelfiinit tulevat ruokailemaan ihan rannan tuntumaan nousuveden aikaan. 


Joulupäivänä, jolloin kaikki paikat olivat kiinni, meillä oli loistava sää ja tilaisuus ottaa suunnaksi Chanonry Point, jonka olin nopealla googlaamisella todennut varteenottavaksi delfiinien bongauspaikaksi - vaikka olinkin skeptinen siitä millä todennäköisyydellä yhtään eväselkää näkisimme keskellä talvea.

Näköalapaikka sijaitsee Black Isle -nimisellä niemellä Invernessin pohjoispuolella Fortrosen kylässä, noin puolen tunnin matkan päässä kaupungista. Fortrose näytti läpiajon perusteella yhdestä idyllisimmistä kylistä joita olen tähän mennessä Skotlannissa nähnyt, tosin ehkä suositumpi vanhemman ja esim. golfista ja lawn bowlsista nauttivan väen keskuudessa kuin nuorten tai lapsiperheiden.





Majakan luona luki 'yksityisalue', joten ihailimme sitä vain etäältä. Aamuauringossa sai hienoja kuvia, mutta pauhaavassa aallokossa oli täysin mahdotonta erottaa yhtään mitään lokkia suurempaa tai horisontissa näkyvää rahtialusta pienempää.



Paluumatkalla pysähdyimme naapurikylässä Avochissa, jonka pienessä satamassa oli kutsuva parkkipaikka ja tyyni ranta. Avoch Dolphin Trips luki yhden satamassa kelluvan veneen kyljessä - todistusaineistoa, että kyllä niitä jossain täällä on, jos tietää mistä ja milloin etsiä. Aurinko paistoi silmiin, näin jotain vedessä vähän matkan päässä laiturilta: kaksi lokkia ja tuon ylläolevassa kuvassa näkyvän pallon muotoisen ponttoonin tai mikä lie. Ja ihan hetken ajan pinnalla käväisi pitkän muotoinen tumma hahmo, ja sitten se hävisi, eikä ilmestynyt uudelleen. Ehkä näin, ehkä en, mysteeriksi jäi.


Vinkiksi seuraaville kävijöille: joulukuu ei ole paras mahdollinen ajankohta visiitille, ehkei joulupäivä ainakaan jos mielii vaikka veneellä lähteä delfiinejä bongailemaan. Maisemille silti täysi kymppi!

Paluumatkalla kun ajoimme kuusien peittämien korkeiden mäkien lomasta kohti merenlahden ylittävää Kessock Bridgeä ja alapuolella avautuvaa Invernessiä koin hassun mutta voimakkaan déjà vun - ihan kuin olisimme ajaneet vitostietä Kuopioon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

On ilo kuulla sinusta!