tiistai 2. helmikuuta 2016

Byrokratiaa ja Calton Hill

Sainkin vetää ekan kohteen bucket-listaltani yli pikemmin kuin uskoinkaan. Oikeastaan tämä postaus on jatkoa kärvistelyllemme skottilaisen byrokratian kiemuroissa, mutta kun kutsu kävi NI-numerohaastatteluun Edinburghiin, päätin lyödä kaksi kärpästä kerralla.


Viimeksi siis marraskuussa kerroin miten olimme hakeneet child benefitiä ja tax creditejä. Child benefit -hakemuksen käsittely kesti vähintään puolitoista kuukautta siitä, kun viimein olimme saaneet paperit täytettyä parhaan taitomme mukaan. Ilmeni, etteivät suomalaiset alkuperäiset syntymätodistukset kelvanneetkaan, vaan meidän piti lisäselvityspyynnön jälkeen lähettää lasten passit Hänen Majesteettinsa Tulot ja Tullit -toimistoon (HMRC). Vähän jänskätti niitä lähetellä normipostissa, etenkin kuin googletuksen tuloksena saimme tietää, että postin hukatessa asiakirjat asiakas saattaa peräti olla oikeutettu ilmaisiin postimerkkeihin vahingonkorvauksena. Matka Lontooseen kadonneita passeja uusimaan ei houkuttanut. Mutta syteen tai saveen, maassa maan tavalla ja niin edelleen.



Pian sen jälkeen kun lapsilisäasia oli saatu pois päiväjärjestyksestä, tax credit -toimistolta tuli (ei enää niin yllätyksenä) lisäselvityspyyntö. Meidän piti täytellä parikymmentäsivuinen hakemus, jossa kysyttiin kaikki samat asiat kuin siinä alkuperäisessäkin tax credit -hakemuksessa, optiolla "jos aiemmin ilmoittamamme tiedot ovat muuttuneet, tässä tilaisuus päivittää niitä". Ja liitteeksi tuli laittaa taas ne lasten alkuperäiset syntymätodistukset sekä koko perheen passit. Olivathan ne lastenkin passit juuri ehtineet edellisellä viikolla palata (normipostissa) takaisin meille. 

Arthur's Seat bongattu, jei.
Ja viimein sitten viime viikolla minulle saapui kutsu NI-numerohaastatteluun - Edinburghiin tottakai. Onneksi työkkäri, eli Jobcentreplussa sijaitsee ihan päärautatieaseman naapurissa. Haastatteluun meni peräti 10-15 minuuttia, passista otettiin kopio ja virkailija täytti puolestani hakemuksen (jonka olisin kyllä osannut täyttää itsekin, kiitos vain??) samalla tarkistellen henkilötietoni ja kysyen mihin tarvitsen veronumeroa (minkä hän kyllä selvästi jo tiesi jostain tietokoneensa syövereistä). Time well spent


Sieltä selvittyäni nappasin aamukahviksi latten Mäkkärissä ja suuntasin kulman taakse Calton Hillille. Täällä on pari päivää taas riehunut myrsky (Gertrude? Henry? Ei näissä pysy laskuissa), ja vaikka aurinko pilkahtelikin sumuverhon takaa, sääolosuhteet olivat vähintäänkin mielenkiintoiset. Pariin otteeseen puuska tarttui minuun kukkulan laella siten, etten oikeasti meinannut pystyssä pysyä - vaikka jo vuoden kokemuksella olen Skotlannin tuiskuissa karaistunut.


Olin ottanut kameralle jalan mukaan optimistisena jos jonku suojaisen paikan löytäisin ja voisin kunnolla sitä vähän testailla, mutta kun en tosiaan meinannut itsekään pystyssä pysyä, ajatus oli tuhoon tuomittu. Sadetta ripsotteli siihen tahtiin että linssiä oli suht mahdoton siltä suojata, joten näistäkin kuvista puolet on kännykkäräpsyjä. Mutta hei, nyt tiedän paikan ja ehkä saan jonain ei-myrkyisänä päivänä vähemmän byrokraattisen syyn kavuta sinne uudelleen.

2 kommenttia:

  1. ..taas mä oon täällä kommentoimassa...mut tuli ihan järkyttävä ikävä Edinburghiin! Mä rakastan sitä kaupunkia niiiiiiiin paljon.

    -anne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan itsekin lämmetä sille pikkuhiljaa. Harmittavan usein siellä vaan on sattunut olemaan tosi luotaantyötävä keli (tällä kertaa kirjaimisellisesti :P)

      Poista

On ilo kuulla sinusta!