Lasten kieli

Luka on ollut englanninkielisessä koulussa kohta vuoden, ja Leon päiväkodissa kolme kuukautta, ja nyt alkaa tuntua että meillä asuu kaksikielisiä lapsia.

Syksyn ensimmäinen pakkasyö takana

Lukalle englannista on juurtunut leikin kieli - legoukkelit hänen leikeissään puhuvat pelivideoista, lasten elokuvista ja koulukavereilta opituilla fraaseilla ja niistä itsejatketuilla lauseilla, joiden monimuotoisuus ja osuvuus kasvaa päivä päivältä. Haasteeksi meille vanhemmille jää kuunnella tarkasti ja ohjata sanavaraston laajennusta oikeaan suuntaan, ja esimerkiksi kertoa miksei 'oh my god' tai 'badass' oikeastaan ole seitsemänvuotiaan suuhun sopivia lausahduksia.

Ensilumi Ochileilla

Englannin vahvuus koulukielenä on käynyt ilmi esimerkiksi siinä, että koulupäivän tapahtumista tai läksyistä kertoessaan poika vaihtaa kielen englanniksi turhautuessaan yrittäeessään etsiä sopivia sanoja suomeksi puhuessaan aiheista kuten house points, snack time tai assembly. Lukuläksyjä tehdessä huomaa, miten paljon Luka ymmärtää asioita englanniksi ilman että oikeastaan edes ajattelee asioiden suomenkielistä käännöstä sanoen, "tiedän mitä se tarkoittaa, mutta en osaa sanoa sitä suomeksi". Meidän tehtävä on ylläpitää suomenkielen kehitystä tässä rinnalla, ja pitää esimerkiksi huolta siitä, että käytämme oikeita suomenkielen termejä kun teemme matikan läksyjä, ja muistelemme itsekin mikä olisi hyvä käännös vaikka geometrian tehtävän sanoille cylinder, cuboid tai cone.

Puistoissa on märkää, kaduilla on kylmää... aika keksiä jotain sisäpuuhastelua.

Onneksi pojat on ihan yhtä innoissaan kuin äitikin nostalgisista hamahelmistä!

Kotona Luka usein aloittaa lauseen sanomalla "mum/dad", ja puhuu meille muutenkin paljon englantia, vaikka vastaamme hänelle aina suomeksi. Joskus joudumme auttamaan, kun kesken lauseen suomenkielinen sana karkaa mielestä, ja kielen päällä on ainoastaan sen englanninkielinen vastine - ja onhan se nyt paljon helpompi sanoa vaikka flat, kuin litteä.

Ja mitä iso edellä, sitä pikkuveli perässä. Tällä viikolla olemme ensimmäisen kerran saaneet palautetta, että Leon puhuu päiväkodissa englantia. Kotona sitä on kuulunut jo vähän aikaa - Leon vastaa kyllä/ei kysymyksiin ye tai nope, huikkaa lähdön hetkellä bye bye, kysyy osuvassa kohdassa 'who's that?' ja kehuu äitiä hienosti luetusta satukirjasta päiväkotitädeiltä opitulla kannustavalla intonaatiolla, 'that was good!' Hauskimpia ovat ehkä kuitenkin lasten omat oivallukset, kuten sujuvasti yhdistetty 'kiitänk you!'